|
Klo 7.30 ASUNTOVAUNULLA
Kännykän herätystoiminto herää eloon yöpöydällä. Silmät auki ja
nopea vilkaisu verhon takaa ulos. Pilvetön taivas. Lämpötila 8
astetta. Tyyntä. Tulossa siis ”pommikeli”, eli kovia nostoja ja
pilvien alarajat korkealla. Aivan niin kuin eilinen säätiedotus
povaili. Tukevan puuroaamiaisen jälkeen lentotarvikkeet laukkuun,
aurinkolasit nenälle, urheilullinen loikka pyörän selkään ja suunta
kohti Räyskälän kakkos-hallia ja päivän ensimmäistä taistelua.
Koneiden jako.
Klo 8.30 KONEIDEN JAKO HALLILLA
Muutkin ovat huomanneet hyvän purjelentosään eli ”kelin”
ennusmerkit ja hallin päätyyn kokoontuu pikkuhiljaa joukko enemmän
tai vähemmän aamuväsyneitä kerholaisia. Kurvaan 23 vuotta vanhalla
polkupyörälläni joukon viereen, huikkaan nopeat aamutervehdykset
kerhokavereille ja ryhdyn keskittyneesti tutkimaan laukustani
kaivamaa ilmailukarttaa. Toivon tämän eleen antavan minulle
automaattisesti koneiden jaossa kerhomme lippulaivan, Ventuksen.
Ikään kuin korostaakseni aikomustani lentää tänään pitkää matkaa,
kaivan vielä esiin Pohjois-Suomenkin kartan ja kysyn ohimennen
muilta mikä on Pudasjärven lentokentän radiojakso. Ei toimi.
Muillakin on matkalentosuunnitelmia ja pitkällisten neuvotteluiden
jälkeen saan käyttööni kerhon vakioluokan koneen, Discuksen.
Takaisin maassa pitää olla klo 16, jotta muutkin ennättävät lentää.
No, hyvä näinkin.
Koneet ulos hallista ja sitten yksi päivän tärkeimmistä
lennonvalmistelutehtävistä, munkkirinkiläkahvit kuppilalla muiden
ilmojen kotkien kanssa.
Klo 9.15 KUPPILALLA
Räyskälän kuppilan täyttää iloinen puheensorina, kahvin tuoksu
ja kämmentietokoneiden pirteä piipitys. Eilisen lentopäivän
kokemukset kerrataan vielä kerran, uumoillaan tehtävää tulevalle
päivälle ja tutkitaan, ainakin ulospäin, asiantuntevasti tuoretta
satelliittikuvaa ja temppikäyrää. Itse päätän lentää 300 kilometrin
edestakaisen matkalennon, Räyskälä- Selänpään lentokenttä-Räyskälä.
Pikkuhiljaa kuppila tyhjenee ja väki vetäytyy halliaukiolle
valmistelemaan päivän lentoja.
Klo 10.00 HALLIAUKIOLLA
Lentokeskuksen raikas hanavesi lorisee 10 litran
minuuttivauhdilla Discuksen, tuttavallisemmin ”Kaks-Tangon”,
siipitankkeihin. Kelistä on tulossa todella hyvä, joten täytän
tankit piripintaan. Vielä muutama litra pyrstötankkiin, nopea koneen
puhdistus pölystä, akut kiinni, lentotarvikkeet ohjaamoon,
maakuljetusvehkeet kiinni ja ilmojen kaunotar on valmis
ratsastustani varten. Kiinnitän Discuksen italialaisen
urheiluautoni, Fiat Punton, perään ja lähden hinaamaan konettani
Räyskälän kiitoradan 26 lähtöpaikalle. Ajaessani kuppilan terassin
ohi, vilkutan laiskasti vaalealle naiskaunottarelle, joka ihaillen
tuijottaa perääni. It takes Two to Tango!
Klo 11.20 ILMAAN!
…kuomu kiinni ja lukittu…vyöt kiinni ja kireällä…ohjaimet
vapaat…tuulen suunta… Lentoonlähtötarkastus sujuu 400 startin ja 500
lentotunnin rutiinilla. Vielä hetken hiljentyminen, ajatuksissani
käyn läpi pakkotilannemenetelmät. Sitten merkki siivenkärkimiehelle.
Kärki nousee. Kaikki valmista. Ja niin kuin aina ennenkin,
suupieliin nousee pieni hymyn häivähdys ja peililasien taakse syttyy
haukan katse. ”Echo-Whiskey hinaa Räyskälä kakskuus”…
Klo 13.10 REITILLÄ
Sähköisen nousunopeusmittarin, variometrin, kimeä piipitys on
kuin korvia hivelevää musiikkia Kaks-Tangon kaartaessa nostossa
Lahden kaupungin yllä. Matka Räyskälästä Lahteen kestää vain kolme
varttia ja matkan aikana ei tarvitse kaartaa nostossa kuin kerran
Riihimäen pohjoispuolella. Siellä mukava 3m/s nosto vie Discuksen
pilvirajaan 1800 metriin. Lahdessa pääsen jo 2000 metriin. Oikaisen
pilven alta Heinolan eteläpuolitse kohti Jaalaa. Reitin varrella on
tasaisesti nostoja ja Kaks-Tango puskee täydessä vesilastissaan
sivumyötäisessä tuulessa luotettavasti kohti Selänpäätä nopeuden
vaihdellessa 160-190 km/h. Keli on sen verran hyvää, ettei nostoissa
kannata kaartaa.
Hiljennän nousevissa vain sen verran, että saan
korkeudet talteen. 10 km ennen Jaalaa pilvet lässähtävät ja nostot
heikkenevät. Koko Itä-Suomi kylpee kirkkaassa auringonpaisteessa,
eikä nostojen merkkeinä näy hattaran hattaraa. Korkeutta on
kuitenkin 1600 metriä, joten päätän lähteä kääntymään Selänpäässä.
Ilma ei värähdäkään kun liidän huikaisevan kauniin kesäisen
järvimaiseman yllä kohti Vuohijärveä, jonka eteläpuolella
käännepiste sijaitsee. Nyt on aikaa syödä mukaan otetut voileivät ja
tyhjentää sisäinen ballastini. 1000 metrissä alkaa vajottaa, jossain
on siis nosto.
Käännän kurssia 45 astetta myötätuuleen, mutta
vajoaminen vain lisääntyy. Aluksi 2 m/s, sitten 3 m/s ja lopuksi
5m/s. Korkeudet hupenevat kuin poikamiehen itsetunto
naistentansseissa. Audio mörisee ja olen kuulevinani sen sanovan
”maaaaaastolaskuuuu”…. 500 metrissä avaan vesihanat ja suuntaan
kohti auringossa kylpevää hakkuuaukeata. Metsäsaarekkeen takana on
sopiva pelto, johon hyvin alkanut lento saattaa päättyä. Keventynyt
Kaks-Tango liukuu 250 metrissä hakkuuaukean päälle. Ei laske enää.
Täristää. Suoraan vielä. Kantaa. Silmäkulmassa näkyy Selänpään
kenttä toivottoman ylhäällä. Ei riitä korkeudet sinne. Puolta
metriä. Älä kaarra vielä. Töks. Tuttu töytäisy takapuoleen. Sauvaa,
jalkaa keskitys ja vetoa! Hämeenlinnan Ilmailukerhon Discus
kallistuu termiikkikaartoon pelastavaan 2 m/s nostoon.
Lahden suunnassa siintävät cumuluspilvet, jotka
viitoittavat kuin meripoijut tien takaisin kotiin. Ei käyty
Selänpäässä tänään. Ei se mitään. Ehkä huomenna. Tai ensi kesänä.
Klo 18.00 PIKKUSAUNALLA
”Mä tulin siihen kallioiden päälle 200 metrissä ja sit mä
kaarsin...” Hikiset miehet tummassa löylyhuoneessa kuuntelevat
hartaasti tarinaa erään lentäjän taistelusta maan välittömästä
läheisyydestä takaisin risteilykorkeuksiin. Ihan kuin pappi
saarnaisi. Taas heitetään löylyä. Kumarrutaan. Pulahdetaan notkeasti
kuin valaat vilvoittavaan järveen. Lisää väritettyjä kertomuksia
taivaan pohjattomasta tarinakaivosta. Joku noviisi erehtyy tulemaan
sisään löylynheiton aikaan. ”OOOOVI KIIIIIIIINNI!” Tää on miesten
hommaa!
Klo 21.10 GRILLILLÄ
Savu nousee kotoisasti kohti Räyskälän punertuvaa kesätaivasta.
Grillimakkarat hakevat rusketuksensa nuotion lämmöstä ja katoavat
sinapin kera nälkäisten iltaruokailijoiden suihin. Pilotteja,
vaimoja, tyttöystäviä, lapsia, hinaajia, opettajia, avustajia,
kavereita. Jokainen omalla tavallaan sankari tässä korpikätköjen
ilmasirkuksessa. Onpa hienoa olla mukana!
Klo 23.15 ASUNTOVAUNUSSA
Asuntovaunun hämäryydessä katselen ulos ikkunasta. Kirkas taivas
enteilee huomiseksi keliä. Jossain kukkuu käki. Sekin lentää!
Sielunkaveri! Heh! Pitkä päivä on tehnyt tehtävänsä. Silmät painuvat
kiinni. Juuri ennen nukahtamistani olen kuulevinani kaukaisen äänen.
”Maalilinja Kaks-Tango 10 kilometriä…” Aamulla kännykkä herättää
7.30.
-KE-
|
